top of page

Ilo, vapaus, yhteisöllisyys ja monipuolisuus


Kuva: Merilei Mandelin

Sini Lehti (@flowsinituulia)

puutarhuri, koulunkäynninohjaaja, yrittäjä

Hämeenlinna


”Löysin vannetanssin ystäväni Taija Garcian syntymäpäivillä kymmenen vuotta sitten. Hän näytti juhlien vieraille vannetanssia, jota oli juuri oppinut. Olin silloin raskaana ja ajattelin, etten voisi siksi vielä itse kokeilla lajia. Ajatus jäi kuitenkin vaivaamaan, ja puolisen vuotta myöhemmin, kun Eemeli syntyi, ostin ensimmäisen oman vanteen.


Ensimmäisen kesän treenasin itsekseni ja syksyllä aloitin Merilei Mandelinin opetuksessa Himo Clubilla Helsingissä. Hänen tunneiltaan sain vankan pohjan.


Harjoitteleminen lähti minulla liikkeelle aloittelijalle tyypillisesti on-body -liikkeistä ja yksittäisistä tempuista. Kehitin alusta alkaen muistiini sarjaa liikkeistä, joita opin. Tämä koreografia muodostaa vannetanssissani tyypillisen flow`n ja liikekielen perustan. Sarja on vuosien saatossa toki muuttunut ja laajentunut uusien juttujen oppimisen myötä. Tämä oli minun keinoni lähteä tutkimaan lajin maailmaa.


Vannetanssi on itsensä luomista ja toteuttamista yksilöllisellä tavalla. Miellän sen myös terapiaksi, sillä vanteen kanssa tanssiminen on hyvä tapa käsitellä ja purkaa tunteita. Flow-tilassa mieli tyhjentyy huolista. Vanne on ollut avuksi minulle monissa vaikeissa paikoissa.


Minulla ei ole esikuvia, vaan ihailen jokaiselta oman tyylinsä löytäneeltä vannetanssijalta jotain heille ominaista. Tykkään oppia toisilta ja inspiroitua muiden tanssista sekä ottaa vaikutteita, kuitenkin aina omaan tyyliin ja kehonkieleen muokaten. Lajin rikkaus on se, että saman liikkeen voi tehdä monilla eri tyyleillä.


Olen taustaltani muodostelmaluistelija ja se näkyy tyylissäni sekä treenaamisessani. Olen ollut alusta lähtien aika kunnianhimoinen vanteilija. Kun päätän ottaa jonkin uuden liikkeen haltuun, harjoittelen sitä niin kauan, että onnistun. Olen aina tavoitellut myös teknisesti puhdasta liikekieltä: suoria linjoja, loppuun asti hiottuja juttuja ja ryhdikkyyttä.


Muutamia vuosia aloittamiseni jälkeen somessa oli käynnissä Hooping game -niminen kiertävä videohaaste, mikä on jäänyt mieleen. Tuolloin ei vielä ollut Instagram niin suuressa suosiossa, joten videoita tehtiin Youtubeen. Haasteet kulkivat eteenpäin vannetanssijalta toiselle, yleensä valmiiksi valitun kappaleen muodossa, johon tuli kuvata video. Peli loi yhteisöllisyyttä vannetanssijoiden välille ja toi moniulotteisuutta omaan vannetanssiin, kun täytyi improvisoida toisten sinulle valitsemiin kappaleisiin.


H-hetkiä vannetanssitaipaleellani ovat olleet esiintymiset sekä yhteisölliset tapahtumat suomalaisten vannetanssijoiden kesken. MoodforHoopin järjestämä Hoopy Weekend -vannetanssiviikonloppu kokosi yhteen alan ammattilaiset ja harrastajat. Esiintymiset Belenos studion juhlissa ovat olleet kivoja, sillä niiden aikana olen löytänyt vapauden esiintymiseen.


Mun haasteena on alusta asti ollut, että pääsisin omaan kuplaani vanteen kanssa. Haaveilen siitä, että pystyisin esimerkiksi esiintymistilanteessa unohtamaan ympäristön. Ennen saatoin häiriintyä jo siitä, että joku katseli harjoittelemistani kauempaa.


Perustin 2,5 vuotta sitten yrityksen, joka kulkee nimellä Flow SiniTuulia. Nyt sen toiminta on valitettavasti tauolla koronan vuoksi. Nimi kuvastaa yritykseni luonnetta; minulla ei ole selkeää tavoitetta sille, joten annan virran kuljettaa. Omat etunimeni kuvaavat juuri minun tapaani toteuttaa itseäni sekä lajia yritykseni kautta.


Ennen koronaa ohjasin tunteja yritykseni nimissä Hyvinkäällä, jossa silloin asuin. Mielenkiinto opettamiseen syntyi, kun Merilei pyysi minua tuuraajakseen. Aloitin vannetanssiohjaajana Vannetanssi.fi:llä, jolle ohjasin ensimmäisen oman kurssin.


Mun vannetanssimatkaan on kuulunut sekä nousu- että laskukausia ja jälkimmäisten aikana jätän usein tietoisestikin vanteilun hieman vähemmälle. Nyt on koronauupumuksesta johtuen laskukausi menossa. Mutta koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että lopettaisin.


Toivoisin tulevassa Suomen vannetanssiyhteisöön monipuolisia tapahtumia ja yhteisöllistä tekemistä. Olisi hienoa nähdä, että jokainen voisi toteuttaa omaa juttuaan ja kannustaa muita. Toivoisin, että erilaisuus lajin piirissä nähtäisiin vahvuutena.


Aloittelijoille haluaisin sanoa, että epäonnistumisen ei saa antaa lannistaa. Kehittymistään ei kannata verrata muihin. Kokeilujen avulla löytyvät omat vahvuudet, joiden ympärille rakentaa oma flow.


Loputon kehittymisen mahdollisuus ja vapaus tehdä tanssistaan omannäköistään ovat ne seikat, jotka pitävät itseni kiinni lajissa.”




Commentaires


bottom of page