Heini Puurtinen
Tampere
Art director ja tapahtumatuottaja
Esiintyjä ja vannetanssin opettaja
”Vuonna 2010 kuulin, että tuttavani ohjaa vannetanssin alkeiskurssia. Olin nähnyt häntä toisinaan kaupungilla vanteen kanssa ja kiinnostukseni heräsi uuteen ja eksoottiseen lajiin. Päätimme ystäväni kanssa lähteä kokeilemaan tuota yhteisen tuttumme, Matahoopsin, kurssia.
Se olikin sitten niin sanotusti rakkautta ensisilmäyksellä vanteen kanssa. Laji valtasi koko elämäni. Koukutuin siihen aivan täysin ja treenaamisen parissa kuluivat päivät ja illat. Se oli aivan kuin jokin rakkaussuhde! Osallistuin kaikkiin mahdollisiin työpajoihin ja jameihin.
Treenaan lähes päivittäin ainakin pieniä hetkiä. Meillä on työpaikalla hallitila, jossa saatan käydä työpäivän aikana tai sen jälkeen treenaamassa. Esiintyvän ryhmämme Unian kesken harjoitellaan myös vähintään kerran viikossa, mutta ennen esityksiä tiheämmin ja intensiivisemmin.
Tammikuussa 2012 Tampereen Klubille suunniteltiin konemusiikkitapahtumaa, jonne kaivattiin vannetanssijoita esiintymään. Kyseessä oli Zomboy-nimisen artistin ensimmäinen keikka Suomessa. Esiintyjäksi oli pyydetty Henna Matanuskaa, joka ehdotti esiintymistä kanssaan minulle ja kahdelle ystävälleni Tampereen vannetanssipiireistä.
Tästä sai alkunsa esiintyvä ryhmämme Unia. Ensimmäinen keikkamme tuolla Klubilla oli niin upea ja ihanan jännittävä, että halusimme esiintyä useamminkin. Ryhmän perustamisesta ja esiintymisestä sai aivan erilaisen palon ja innostuksen vannetanssiin. Aluksi esiintymisemme olivat freestyle-keikkoja, mutta myöhemmin mukaan tulleet koreografioidut esitykset ovat olleet tärkeä etappi esiintymistaipaleellani.
Silloin kun aloitin, ei ollut vielä niin monia vannetanssijoita, mutta Brecken Rivara ja Tiana Zoumer olivat alkuvuosina esikuviani. Sosiaalinen media on muuttunut aika paljon, tuolloin muiden vannevideoita katsottiin Youtubesta ja Facebookista.
Opetin ensimmäisen kerran Vannetanssi.fi:n Hoopy Weekend -tapahtumassa vuonna 2015. Pidimme workshopin yhdessä Jonna Jaatisen kanssa. Opettamisessa parasta on se, kun saa olla osana toisen onnistumisen hetkeä ja sitä matkaa, mikä johtaa siihen. Olen itse kokenut vannetanssin tosi palkitsevaksi, kun lukuisien yritysten jälkeen saa esimerkiksi jonkin tempun onnistumaan. Tämä riemun ja voiton hetki on hienoa päästä jakamaan oppilaidenkin kanssa, kun tunteeseen pystyy samaistumaan.
Selkäni vaurioitui pahasti muutamia vuosia sitten ja hetken näytti siltä, etten pystyisi enää liikkumaan samalla tavalla kuin ennen. Tunne oli lamauttava. Lopulta minut leikattiin, eikä paraneminen edennyt toivotulla tavalla. Olin pari vuotta poissa kokonaan, en esiintynyt tai pystynyt treenaamaan. Onneksi paraneminen lähti kuitenkin lopulta käyntiin, eikä tämä pelko käynyt toteen.
Vannetanssissa tykkään pehmeästä flowsta, johon on yhdistetty yllätyksellisyyttä, temppuja ja tekniikkaa sekä särmikkyyttä – quirkyä ja edgyä liikettä. Nuorempana halusin olla vielä terävämpi ja rankempi liikkeissä, mutta nykyään räjähtävyyden rinnalle on tullut pehmeys ja kauniiden linjojen hakeminen.
Vuosien varrella halu oppia flow-taiteita monipuolisemmin on kasvanut. Mitä kauemmin harrastaa, sitä teknisemmäksi tulee. On helpompaa ottaa uusia välineitä haltuun, kun keho ja aivot kehittyvät.
Vannetanssi haastaa jatkuvasti taitoja, mutta myös esimerkiksi kärsivällisyyttä. On haaste palata uudelleen yrittämään asioita, jotka eivät ole aiemmin onnistuneet. Laji koettelee siis myös henkisesti toisinaan, mutta palkitsee myöhemmin. Palkitsevuuden ansiosta tätä jaksaa tehdä.
Lajissa viehättää se, ettei vannetanssissa tule koskaan valmiiksi. Aina löytyy uusia keinoja viedä omaa osaamistaan eteenpäin, ja uusia tasoja omaan flow`hun lisättäväksi. Vannematkaa pystyy aina jatkamaan johonkin suuntaan.”
Comments