top of page

Ympyrä sulkeutui tulivannekurssilla


Kuva: Hannes-Petteri Pulkkinen

Johanna Manninen

opiskelija, yrittäjä

Helsinki, Hämeenlinna

@joflowna


”Vannetanssimatkani alkoi kirjaimellisesti päähänpistosta. Olin lenkillä toukokuun alussa 2019, kun yhtäkkiä mieleeni nousi ajatus tulivälineillä leikkivistä ihmisistä. En tiedä yhtään mistä, sillä en ollut tietoisesti ajatellut asiaa aiemmin.


Samassa nousi myös voimakas tunne siitä, että minun täytyy päästä kokeilemaan vastaavaa. Kotiin päästyäni aloin tutkia asiaa ja päädyin tulipoivideoiden kautta tulivannevideoihin. Pian vastaan tuli myös vannetanssi. Jo seuraavana päivänä kävin ostamassa vanteen voimistelukaupasta, sillä en malttanut odottaa vannetta postitse vaan halusin päästä harjoittelemaan heti.


Oon asioista helposti innostuva, ja kokeilen uusia juttuja ilman pitkällistä pohdintaa. Melko nopeasti voimisteluvanne vaihtui kevyempään MoodforHoopin tanssivanteeseen. Olin tätä ennen jo löytäny vannetanssi.fi -sivun ja suunnitellut ilmoittautuvani syksyllä 2019 alkavalle kurssille. Kävi kuitenkin niin, että kyseistä alkeiskurssia ei päästy käynnistämään, ja päädyinkin mukaan jatkotason ryhmään. Kehittymisen kannalta tämä oli hyvä, sillä olin harjoitellut perusteita itsenäisesti jo kesän aikana.


Vannetanssi on tullut mun elämään perustavanlaatuisella tavalla. Se on ensimmäinen harrastus mikä tuntuu täysin omalta ja kiinnostus sitä kohtaan pysyy yllä. Vaikka oonkin vannetanssinut verrattain vähän aikaa monen konkarin näkökulmasta, niin itselle se tuntuu ikuisuudelta. On vaikeaa käsittää aikaa ennen kuin vannetanssi oli osa elämää, sillä laji on jo osa identiteettiä. Moni asia elämässä on sen myötä muuttunut ja rikastunut.


Vannetanssi on tuonut valtavasti lisää itsevarmuutta ja kykyä heittäytyä varsinkin sosiaalisiin tilanteisiin. Oon aina ollut aika ujo, mutta vannetanssin kautta on ollut helpompi tulla kuoresta ulos. Vanteen kanssa tanssiminen käy multa luontaisesti, sillä opin kehollisia asioita helposti. Tein tämän havainnon itsestäni vasta vannetanssin kautta. Kun joku juttu loksahtaa niin se jää mieleen kerralla.


Esiintyvään Belenos-ryhmään kouluttautuminen on ollut yksi parhaista asioista, mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan. Koreografiat olivat aluksi haastavia, mutta huomaan, että olen alkanut pysyä mukana. Porukka on ihana ja yhdessä tanssimisen fiilis samaan rytmiin upea.


Olen vannetanssissani aika temppupainotteinen: tykkään coinflipeistä, rolleista ja viime aikoina kyynärpääpyöritys heittojen kanssa on ollut paljon osana mun flow`ta. Haluaisin oppia hidastamaan ja korostamaan yksittäisiä liikkeitä niin, että kokonaisuus pysyy yhtenäisenä sekä tuomaan mukaan kehoa ja tanssillisuutta. Lajissa haastavaa on katkeamattoman ja sulavan flow`n löytäminen. Inspiroidun uusien näkökulmien löytämisestä vanhoihin tuttuihin juttuihin, esimerkiksi jonkin uuden siirtymän kautta.


Merilei on helppo nimetä yhdeksi esikuvaksi, ja tällä hetkellä olen hänen valmennettavanaan uudeksi vannetanssiohjaajaksi Vannetanssi.fi:lle. Tarkoitus on ohjata neljän kerran harjoituskurssi tällä syyskaudella. Tulevaisuudessa opettaminen voisi olla osa mun yrittäjyyttä. Haaveilen siitä, että osaisin joskus suunnitella omia kokonaisia koreografioita.


Silloin kun itse oli vasta-alkaja, muiden vanteilua katsoi aina ihan luomoutuneena siitä, miten sellainen tapa liikkua on edes mahdollista. Se näytti niin taianomaiselta ja mahdottomalta. Maagisuus katosi sen myötä, kun pääsi lajiin sisään ja alkoi ymmärtämään temppujen ja liikkeiden teknisiä perusteita. Tilalle tuli kuitenkin arvostus vannetanssijoiden uniikkejä tyylejä ja teknistä osaamista kohtaan, sekä halu antaa muille sama taianomaisuuden elämys oman flow`n ja tanssin kautta.


Parhaimpiin vannemuistoihin kuuluu ehdottomasti viime syksynä käyty tulivannetyöpaja. Pääsin silloin kokeilemaan tulivannetta ensimmäisen kerran. Olin ihan fiiliksissä, sillä koko vannetanssi-innostukseni lähti tuosta alitajunnasta kummunneesta tulitaiteeseen liittyvästä päähänpistosta. Kun tuolloin keväällä 2019 katsoin ensimmäisiä tulivannevideoita, olin ihan varma, etten ikinä itse pystyisi siihen. Tässä sitä kuitenkin ollaan, ja matka jatkuu.”


bottom of page